Palettikala

(Pelvicachromis pulcher)(Kribensis)
Kotiseutu: Nigeria
Lämpötila: 24-25º C, (kutuaikana mieluiten 27-29ºC)
pH:mieluiten 6,5-7,5
Kovuus:0-20ºdH
Pituus: Koiras 8-10cm naaras 6-8cm
Lisääntyminen: lisääntyy hyvin helposti, kutee luolaan
Sukupuolierot: Koiras on suurempi ja naaraalla on kirkkaan punainen vatsa
Akvaarion koko: mieluiten yli 150 l, mutta pelkälle pariskunnalle riittää pienempikin.
Elintavat: pidettävä parittain, reviirikiistojen välttämiseksi.

Palettikala on pieni, kirjoahveniin kuuluva kala, joka on tunnettu erityisesti kovasta helposta lisääntymisestä. Se on myös värikäs ja sopii myös seura-akvaarioihin. Minimikoko akvaariolle, jossa asustaa palettikala pariskunta ja vain muutamia muita kaloja on 80 litraa, mutta jos altaassa on selvästi muutakin asutusta olisi kokoa hyvä olla 150 litraa. Palettikaloja voidaan pitää monenlaisessa seurassa, kunhan niiden asuinkumppaneiksi ei valita huntu-eväisiä (esim. taistelukala), muuten pitkäeväisiä (esim. rihmakala) tai rauhaarakastavia (esim. pienet monniset) kaloja. Palettikalan kovat vaatimukset johtuvat sen luonteesta. Se ei ole sieltä rauhallisimmasta päästä kirjoahvenia. Erityisesti kutuaikana naaraan valtaama reviiri on suunnattoman suuri.

Palettikalat ovat kaikkiruokaisia ja erittäin helppohoitoisia kaloja. Ruoaksi hiutaleruoat kelpaavat hyvin, samoin pohjatabletit ja pelletit. Pakastesurviaiset ovat niiden herkkua, jota kannattaa antaa mahdollisimman usein. Viherruokaakin on hyvä antaa, koska toisinaan palettikalat saattavat nyppivät hieman kasveja. Myös pakastekatkarapu maistuu niille, kunhan ei anna liian paljon, sillä se on aika rasvaista ja voi siksi pilata veden. Palettikala elää suuren osan ajastaan pohjan tuntumassa ja tonkii mielellään pohjaa. Nuorille yksilöille myös punalevät kelpaavat hyvin, joskaan palettikala ei ole samanveroinen kuin perinteiset levänsyöjät. Palettikalat napsivat myös kotiloita jos sattuvat kohdalle. Vesioloilla ei sinänsä ole suurta merkitystä, sillä palettikalat viihtyvät monenlaissa olosuhteissa.

Palettikalaa pidetään usein pariskuntana, mutta silloin tulee todennäköisesti myös poikasia jossain vaiheessa. Kahden naaraan yhdistäminen on myös hyvä ratkaisu varsinkin, pienempiin altaisiin joihin halutaan eloa mutta ei poikasia. Silloin ei kuitenkaan saa enää ottaa koirasta sinne, koska muutoin naaraat alkavat tapella koiraasta. Kaksi naarasta kisailee ja pöyhistelee toisilleen mukavasti keskenään, kuitenkin vahingoittamatta toisiaan. Kahta koirasta ei voi turvallisesti sijoittaa edes isoon altaaseen. Pelkät koiraat elevät normaalivärityksessä, toisin kuin naaraat, jotka sitä vastoin pitävät kutuasunsa ilman koiraitakin. Useita pariskuntia ei myöskään kannata pitää, koska pariskunnat valtaavat itselleen reviirit, jotka saattavat olla hyvinkin suuria. Tällöin reviirikahakoiden välttäminen on lähes mahdotonta.

Palettikala on yksi helpoimmin lisääntyvistä kaloista, ja sen takia aloittelevalle akvaristille erittäin sopiva kala, kunhan allas on iso. Mikäli hankkii pariskunnan, ei todennäköisesti kulu kovinkaan kauan kun kalat jo harjoittelevat kutemista. Tosin ensimmäiset kudut menevät yleensä pieleen, kuten minun palettikaloilleni kävi, mutta jo noin kymmennen kerran jälkeen kalat kasvattivat parinkymmenen poikasen katrasta.

Kutu tapahtuu nopeasti muutaman päivän kosiskelun, pesäpaikan etsimisen ja poikaskuopan jälkeen joko valmiiseen somisteluolaan tai kalojen itse kasvien juuriin kaivamaan onkaloon. Palettikala voi jopa kaivaa itse onkalon kivikasan tai kannon alle. Saviruukut tai esim. kukkaruukun sirpaleet ovat erinomaisia pesäpaikkoja, puhumattakaan kookospähkinäluolasta. Naaras kiinnittää mätimunat luolan kattoon, ja koiras hedelmöittää ne. Tämän jälkeen naaras jää leyhyttelemään raikasta vettä kudun päälle, kun taas koiras vartioi pesää ulkopuolella ja ajaa itseään suuremmatkin kalat vihaisesti pois pesän lähettyviltä. Joskus varsinkin pienissä altaissa, jos koiras on työttömänä eli tunkeilijoita ei ole, voi naaras ajaa koiraan väkivaltaisesti pois pesän luota ja alkaa vartioida pesää yksin. Tällöin koiras kannattaa siirtää pois toiseen akvaarioon, että naaras voi keskittyä poikasten hoitoon. Koiraan voi laittaa takaisin heti kun poikaset ovat kuoriutuneet. Silloin se saa osallistua jo poikasten kasvatukseen.

Poikaset kuoriutuvat muutaman päivän kuluttua kudusta ja lähtevät pesästä viikon tai kahden kuluttua kuoriutumisesta. Naaras siirtää poikaset suussaan pesästä ulos aiemmin kaivettuihin poikaskuoppiin. Vanhemmat kaitsevat poikasia yhdessä. Poikaset pysyttelevät aluksi pesänlähistöllä tiiviinä ryppäänä, mutta laajentavat aluetta nopeasti koko altaan alalle. Vanhemmat seuraavat koko ajan poikasia ja ajavat tunkeilijat pois. Jos vaara uhkaa poikaset saavat emoilta merkin ja ne jähmettyvät paikoilleen. Suojavärinsä ansiosta niitä on vaikeaa havaita pohjasta. Liikkeelle ne lähtevät vasta luvan saatuaan. Mikäli altaassa on emojen ja poikasten lisäksi muita kaloja, kannattaa "varoitella" vanhempia ennen kun sammuttaa valot räpsyttelemällä valoja päälle ja pois pari kertaa, jolloin kalat ymmärtävät viedä poikaset turvaan pesään. Äkkipimeän tultua, poikasparvi voi muuten hajota joka suuntaan, ja joutua syödyksi. Poikasten hoivaaminen kestää yleensä kuukaudesta kahteen, jonka jälkeen pariskunta on valmis kutemaan jo uudelleen. Todellisuudessa, jos pitää pariskuntaa, kannattaa yrittää välttää poikastulvaa. Se onnistuu helpoiten poistalla pesäkolot. Palettikaloja on aivan riesaksi asti myytävänä ja tämän kalan vilejlyllä on aivan turha rikastua. Oma palettipariskuntani kuti useasti mutta poikasia tuli vain kerran. Lisää tietoa kudusta ja poikasten kasvatuksesta löytyy täältä.

Takaisin