11.2002-6.2003

Oli pannut merkille 170-litraisessa akvaarossani, että palettikalani olivat rupeamassa kutemaan, koska tutkivat luolia niin ahkerasti ja olivat vallanneet itselleen reviirin. Koska tiesin, että hyvin vilkkaassa seura-akvaariossani palettikalat eivät ole koskaan onnistuneet kasvattamaan poikasiaan, ajattelin siirtää kalat erilliseen kutuakvaarioon.

Niinpä vanha 20-litranen poikasten kasvatusallas kehiin ja pari saviruukkua, lämmitin ja vaahtomuovipatruunalla toimiva suodatin sinne. Lisäksi asettelin altaan siten että vain yksi sen kapea sivu on huoneeseen päin ja kaikilla muilla sivuilla on siniset pahvit. Altaan kypsyttyä siirsin palettikalapariskunnan sinne.

Tässä vaiheessa tietysti ajattelette minua hulluksi eläinrääkkääjäksi ja etten tietäisi että minimi koko akvaariolle on lain mukaan 40 l. Tiedän kuitenkin sen, mutta kalat eivät oleskele kuin kudun ja poikasten kasvatuksen alku ajan altaassa ja pääsevät taas takaisin 170 litraiseen. Sitä paitsi kun 20 l allasta huolletaan säännöllisesti kalat kyllä viihtyvät siinä. Tulee kuitenkin muistaa, että mikäli kalat kuitenkin näyttävät huonovointisilta, eivätkä kotiudu tai viihdy uudessa altaassaan ne tulee siirtää takaisin.

Kalat kotiutuivat nopeasti ja aloin ruokkia niitä päivittäin pakastetuilla surviaisen toukilla varmistaen että, kalat alkaisivat kutea. Vaihdoin vedestä neljänneksen muutaman päivän välein.

Koska kalat olivat kuteneet aiemminkin ei tarvinnut epäillä kalojen osaamista. Viikon kuluttua siirrosta huomsin kalojen käytöksen muuttuneen ja ne tutkivat toista luolaa. Ne olivat valinneet kutupaikakseen saman luolan, jonne ne ovat aina kuteneet. Ruukku on kapea n.10 cm pituinen ja sen sisässä on luola. Luolan suu on melko tiukka (reilu 2cm) ja uroksella on joskus ollut vaikeuksia päästä ovesta sisään.

Päivän mittaan kutu alkoi, ja molemmat kalat vierailivat useaan otteeseen ruukussa. Ensin naaras ja sitten koiras. Aiemmin olin voinut seurata kutua taskulampun kanssa, mutta tässä 20 litraisessa ruukku oli poikittain ja en nähnyt sinne sisään. Muutaman tunnin kuluttua naaras jäi sisään ja kävi ovella vain katselemassa ja löyhyttelemässä raikasta vettä sisään. Uros ryhtyi vartioimaan pesää. Onnekseni kalat olivat sen verran tyhmiä että luulivat sivulasissa kummittelevia omia varjojaan muiksi kaloiksi ja siksi uros sai jäädä pesän lähettyville vartioimaan. Sillä on täysin mahdollista, että naaras ajaa uroksen pois kovakouraisesti heti kudun jälkeen jos vihollisia ei ole.

Poikaset kuoriutuivat muutaman päivän kuluttua kudusta, ja reilun viikon kuluttua naaras siirsi poikaset ulos luolasta. Vasta silloin, huomattuani pienen poikasparven, saatoin nähdä poikaset. Niitä oli noin 20. Vanhemmat kaitsivat poikasia tarkasti vaikka altaassa ei ollut muita kaloja. Annoin vanhempien kasvattaa poikasiaan noin kuukauden, kunnes siirsin poikaset 85 litraiseen akvaarioon kasvamaan ja vanhemmat pääsivät takaisin 170-litraiseen.

85-litraiseen siirtyessään poikaset olivat jo niin suuria että niille pystyi jo antamaan surviaistakin. Ne kasvoivat aika nopeasti, mutta koska poikasten luovuttamisessa oli hieman vaikeuksia, jouduin kasvattamaan niitä 6 kuukautta 85 -litraisessa. Poikaset olivat jo 4 kuukauden iässä niin isoja että sukupuolet tunnisti hyvin ja mittaakin oli kertynyt 4-5 senttiä. Yhden pariskunnan sain annettua sukulaisille ja loput poikaset onnistuin myymään akvaarioliikkeeseen alkukesästä 2003.

Se oli ensimmäinen ja viimeinen kutu palettikaloiltani, jotka kuolivat alkuvuodesta 2004. Kaikki parikymmentä poikasta, jotka vanhemmat toivat pesästä pihalle kasvoivat aikuisiksi.

En halua kannustaa ketään viljelemään palettikaloja, päin vastoin yrittäkää välttää sitä. Poikasista on todella vaikeaa päästä eroon, tiedän kokemuksesta. Oma pariskuntani pyöräytti (onneksi) vain parikymmentä poikasta, tilanne olisi ollut huomattavasti pahempi jos poikasia olisi ollut esim yli 50. Yksi aikuiseksi kasvatettu poikue riitti minulle, ja se tuskin olisi ollut edes mahdollista ilman siiroa. Se on hyvin harvinaista, koska yleensä palettikalat valtaavat kunnon reviirin ja puolustavat poikasiaan hyvin tarkasti. Pienissä akvaarioissa reviirin hallinta voi muuttua terrorisoinniksi. Ilmeisesti akvaariossani oli niin paljon muita kaloja että pariskunta ei mahtanut niin suurelle määrälle mitään. Ylikansoitus ei tosin ole mikään lääke palettikalan poikasia vastaan, ja sitäkin tulee välttää. Palettikaloja harkitsevia kehoitan miettimään asiaa uudelleen ja mielellään pitämään palettikaloja aivan omassa akvaariossaan.