Lehtikala

(Pterophyllum scalare)(Angelfish)
Kotiseutu: Amazon
Lämpötila: 24-28ºC
pH: 6-7
Kovuus: alle 10ºdH
Pituus:15-20 cm, korkeutta voi olla jopa 25 cm
Lisääntyminen: Lisääntyy helposti seura-akvaariossakin
Sukupuolierot: Ei aina kutuajan ulkopuolla, joskus koiraalla on "kyömy" otsalla.
Akvaarion koko: väh. 200l, ainakin 50 cm korkea
Elintavat: Parvikala, mutta viihtyy myös parittain



Lehtikala on suurehko, mutta upea ja melko helppohoitoinen kirjoahven, joka soveltuu hyvin seura-akvaarioon. Lehtikaloja kutsutaan myös akvaarion kuninkaiksi, eikä suotta sillä ne lipuvat majesteettisesti "nenä" etulasissa kiinni. Suuresta suosiostaan johtuen lehtikalasta on jalostettu erilaisia väri- ja evämuotoja. Suuresta koostaan huolimatta se ei hätyyttele muita kaloja, mikä on hieman epätavallista kirjoahvenille. Tosin olen kuullut, että lehtikalat söisivät pienempiä kaloja kuten neontetroja, mutta mielestäni ne ovat aika rauhallisia kaikkia kaloja kohtaan. Itse olen pitänyt lehtikalojen kanssa kardinaalitetroja ja hyvin ovat pärjänneet. Tosin alussa lehtikalat jahtasivat niitä hieman. Lehtikalat ovat hyvä ruokaisia ja kun niitä ostaa akvaariokaupasta hieman 2 euron kolikkoa suurempina, ei uskoisi kuinka nopeasti ne kasvavat. Tuntuu että ne söisivät loputtomiin ja siksi niille kannattaa antaa varovasti ruokaa, sillä näiden kalojen vatsat ovat pohjattomat. Liialla syöttämisellä vain pilaa veden.

Koska lehtikala on kokoisin Amazonilta, täytyy veden olla hieman hapanta ja pehmeää. Veden pitää myös olla puhdasta sillä jos esim. typpiarvot (NOx) kasvavat liian korkeiksi voivat lehtikalojen evät alkaa "syöpyä". Sisustuksessa kannattaa huomioida juurakot, isot miekkakasvit ja heinämäiset kasvit. Lisäksi kannattaa jättää hyvin vapaata tilaa, koska lehtikala kasvaa isoksi ja vaatii paljon uimatilaa. Akvaarion olisi myös hyvä olla korkea (väh. 50cm), että lehtikala pystyy liikkumaan pystysuunnassakin. Sopiva akvaarion koko on pariskunnalle n. 200 litraa, vaikka olen itse pitänyt pariskuntaa 170-litraisessani, mutta huomasin kyllä nopeasti ettei tilaa tunnu olevan riittävästi. Koska lehtikalat kuitenkin valitsevat itse elämänkumppaninsa, olisi lehtikaloja hyvä olla pieni parvi. tällöin allas saisi olla jo yli 300 litrainen. Pienessä altaassa kaksi samaa sukupuolta olevaa lehtikalaa, erityisesti koirasta voivat nahistella keskenään. Pariskuntakin nahistelee erityisesti kutuajan lähestyessä, mikäli toinen kaloista ei ole valmis kutemaan.

Sukupuolet on vaikea tunnistaa kutuajan ulkopuolella. Mutta joskus koiraan otsaan kasvaa ns."kyömy", mikä helpotta tunnistamista. Lisäksi olen kuullut ja myös itse huomannut, että syöttämällä lehtikaloille surviaisia niin koiraan vatsa on melko litteä, mutta naaran vatsasta tulee pallomainen. Tätäkin asiaa voi olla vaikea huomata, eikä siksi kannata luottaa sukupuolten määritykseen, ennen kuin näkee kalojen kutevan. Lehtikala kutee helposti seura-akvaariossakin mikäli lehtikalat muodostavat parin, sillä lehtikalat valitsevat kutukaverinsa itse. Lisäksi on kuulemma mahdollista, että kaikki lehtikalat eivät oppisi koskaan kutemaan niin, että mäti kehittyisi poikasiksi asti. Kutuajan lähestyessä koiras alkaa "purjehtia" naaraan ympärillä evät auki levitettyinä. Lisäksi kalat voivat puskea toisiaan suut vastakkain, tai koiras alkaa puskee naaraan kylkeä.

Kun kalat ovat valmiita kutuun, ne valitsevat jonkin laakean pinnan kuten kannon, ison miekkakasvin lehden, akvaarion lasin tai esim. suodattimen pinnan johon ne kutevat. Mätimunia on muutamasta sadasta jopa tuhanteen, mutta vain osa niistä selviytyy aikuisiksi asti, sillä vihollisia poikasille riittää, erityisesti seura-akvaariossa, niin paljon että vanhemmat eivät saa kaitsettua kaikkia poikasia. Joskus on myös mahdollista, että emokalat syövät poikasiaan ja silloin mäti täytyy siirtää ja kasvattaa erikseen. Normaalisti emokalat kuitenkin huolehtivat poikasistaan ja vartioivat niitä. Suuri poikasmäärä kannattaa kuitenkin kasvattaa erillisessä akvaariossa.

Takaisin