17.12.2003-18.12.2003
Lehtikalapariskunnasta pienemmän evät olivat syöpyneet ja se oli pari päivää lääkittävänä Tetran General Tonic:illa erillisessä karanteeniakvaariossa.
Kun siirsin kalan takaisin akvaarioon, toinen lehtikala lähestyi sitä heti hyökkäävästi ja molemmat pörhistelivät eviään. Ajattelin, että toinen kala on varmaan sillä aikaa tullut halukkaaksi kutea kun se ajoi aina nähtyään pienemmän juuri hoidetun kalan pois. Olin jo aiemmin havainnut suuremman lehtikalan päässä kyhmyn, joten oletin sen olevan koiras. Pienemmästä en ollut varma, koska nahistelu saattoi johtua siitä että toinen on valmis kutemaan ja toinen ei tai molemmat ovat uroksia.
Kun lopulta huomasin kalojen puhdistavan yhdessä miekkakasvin lehtiä alkuviikosta, olin varma että ne ovat pariskunta ja kutevat mahdollisesti. Keskiviikkona se sitten tapahtui, ja mikä tuuri minulla kävikään, sillä olin juuri tullut kotiin ja näin niiden ahkerasti puhdistavan lehtiä akvaarion sen puoleisessa päässä joka on työpöytäni vieressä, oli minun helppo seurata niiden puuhia. Silloin en vielä tiennyt mitä tulisi tapahtumaan näin vain kalojen "harjoittelevan" kutua, eli naaras kulki pitkin lehtiä vähän aikaa. Olin kirjoittamassa pöydän ääressä, kunnes vilkaisin akvaarion, ja siinä putosi kyllä kynä kädestä, kun näin naaraan laskeavan ensimmäisen mätimunan. Se laski siistejä muutaman munan rivejä, ja koiras alkoi seurata naarasta ja hedelmöitää munia. Olin hieman ymmälläni, kun kalat söivätkin viisi tai kuusi ensimmäistä munaa, mutta ilmeisesti tajusivat että niitä ei kuulu syödä. Kudun jälkeen vanhemmat jäivät vahtimaan muniaan, erityisesti ihmetytti kun koiras "komensi" naaraan vartioimaan lähiympäristöä ja jäi itse löyhyttelemään munia. Seuraavana aamuna munat olivat kuitenkin jo kadonneet.
Tässä muutamia kuvia kudusta:
18.12.2003 Ei jälkeäkään kudusta. Ilmeisesti tiikerinuoliaiset söivät sen tai lehtikalat itse :(
Lehtikalat kutivat uudelleen päivää vaille kahden viikon kuluttua ensimäisestä kudusta, tosin tällä kertaa mätimunat hävisivät suoraan emokalojen suuhun.
Lehtikalat alkoivat myöhemmin puhdistaa miekkakasveja, mutta kutemista en havainnut, mutta riitelyä alkoi näkyä selvästi. Jouduin luopumaan lehtikaloista juuri riitelyn takia.