29-30.6.2004 Kuuvalojen rakentaminen | |
|---|---|
![]() | |
|
Aqua-webissä keskusteltiin kesäkuussa 2004 kuuvaloista, joten päätinpä rakentaa sellaiset. |
|
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
Oma valaisimeni on noin 95 senttiä pitkä, joten päätin laittaa 9 superkirkasta lediä valaisemaan. Etuvastukseksi otin varmuudenvuoksi 120 ohmisen, vaikka 100 ohmia olisi riittänyt. Ensin suunnittelin ledien kytkentää ja Aqua-webissä keskusteltuani päätin käyttää samanlaista systeemiä, jolla samanlaiseen valaisimeen oli rakennettu kuuvalot. Kytkentä oli jotakuinkin sellainen kun olin ajatellut. Ledien määrää oli vaikeaa arvioida, mutta päätin luottaa valmiisiin suunnitelmiin. Niissä ledejä oli kytketty kolme sarjaan ja sellaisia paketteja kolme rinnakkain. Jokaisessa sarjassa oli yksi sininen ja kaksi valkoista superkirkasta lediä. Niiden eteen oli kytketty etuvastus. Systeemi oli mitoitettu 12 Volttiin, mutta käytännössä 6-8 Volttia riittäisi. Ensimmäiseksi kurkkasin valaisimen sisälle. Kiinnitys oli aika hankala kun valaisin piti periaatteessa purkaa osiin päästäkseen käsiksi sen sisuksiin. Sisällä näytti olevan jo ennestään aika reilusti tavaraa, joten 9 lediä oli ihan riittävä määrä. Mittalin hieman kotelon sisämittoja ja huomasin sisuskalujen olevan ledien kannalta hieman väärässä kohtaa, sillä siirtämättä sisuksia olisi ledit pitänyt jakaa 4-2-2 osiin. Halusin kuitenkin kolme siistiä kolmen pakettia, nyt siis puhutaan upotuksesta ei kytkennöistä. Niinpä irroitin toisen muuntajista ja maadoitusjohdon. Siirsin niitä hieman reunempaan jolloin toiseen laitaan ja keskelle tuli enemmän tilaa. Johdoissa oli onneksi riittävästi varaa, eikä niitä sen takia tarvinnut alkaa jatkamaan. Kun valaisin oli purettu aloitin osien tinaamisen. Kytkin ledit ja suojasin kutistesukalla kaikki kytkennät. Juotin ledit irrallaan valmiiksi rimpsuksi. Kun kaikki ledit ja vastukset oli kolvattu, kytkin systeemin muuntajalla seinään. Koska aloitin varmuuden vuoksi pienistä jännitteistä ei aluksi tapahtunut mitään. Ilmeisesti hieman suunniteltua suuremmat vastukset vaikuttivat syttymiseen, koska 6 Voltin kohdalla oli lähellä ettei nuhruisen ja pimeän huoneen lattialta alkanut kuulua voimasanoja. Sytytin tietysti valot ja aloin tutkia kystkentöjä. Kaikki oli kytketty mielestäni oikein. Tarkistin vielä muuntajasta että virran kulkusuunta oli oikein. Lisäsin jännitettä 8,2 volttiin, mutta koska valot olivat vielä siinä vaiheessa päällä, en en aluksi havainnut pienen pientä hehkua ledeissä. Lopulta sammutin valot ja ne todella paloivat, kun kasvatin jänniteen 10,5 Volttiin niin johan alkoi loistaa. Kytkentä oli siis onnistunut. Valmis ledirimpsu piti vielä kiinnittää valaisimeen. Sitävarten olin hankkinut ledejä varten tarkoitettuja kromikauluksia. Niitä varten oli porattava 8 mm reiät valaisimen runkoon. Olin päättänyt jakaa ledit niin että yksi sarja tuli keskelle ja kaksi muuta sivuille. Valokeilan takia laiton reunimmaiset ledit 10 sentin päähän valaisimen päädystä. Jokaisen sarjan ledien välille jätin 6,5-7 senttiä väliä. Samalla kun porasin kauluksille reiät, tein uudet reiät sisuskaluille sekä uudet läpiviennit virtajohdolle ja kuuvalojen DC-pistokkeelle. Myös loisteputkien katkaisimet saivat muuttaa kotelon kanteen. Muutokset johtuvat valaisimen ahtaasta sijoituksesta akvaarion päälle. Sivuille jäi aikaisemmin niin vähän tilaa, että johdot ja nappulat kärsivät valaisinta siirrettäessä. Kun reiät oli porattu, kiinnitin kaulukset ja sisuskalut takaisin. Sen jälkeen rupesin sullomaan ledihässäkkää kotelon sisälle. Olin varmuuden vuoksi juottanut hieman ylimääräistä johtoa kytkentöihin ja siksi oli pieniä vaikeuksia sulloa kaikkia johtoja kotelon sisään. Kun johdot olivat onnistuneesti sisällä, kiinnitin katkaisimet ja läpiviennit. Lopuksi vielä päädyt koteloon ja se oli taas valmis kokeiltavaksi. Kaikki ledit paloivat hienosti, eikä mitään ollut vaurioitunut kasatessa. Sitten vein valaisimen altaan päälle ja kytkin sen ajastimella palamaan vain yöaikaan. Paitsi että allas on nyt näyttä hienommalta iltaisin, niin myös kaloilla on paremmat oltavat. Ainakin kardinaalitetrat näyttivät kiinostuneen uusista valoista. Lisäksi aiemmin harmitti kun pimeän tultua kirjoahventen mätimunat katosivat parempiin suihin, ilmeisesti siksi kun vanhemmat eivät nähneet puollustaa jälkikasvuaan, mutta nyt niillä on paremmat mahdollisuudet kasvattaa poikaikasia. Rahaa projektiin kului n. 50 € ja aikaa viitisen tuntia. |
![]() | |
| Takaisin | |