Aloittelijan kannattaa valita ensimmäisiksi kaloiksi mahdollisimman helppohoitoisia lajeja. Tällaisiä ovat esim. erilaiset tetrat, barbit, synnyttävät hammaskarpit ja monniset. Näistäkin kaloista löytyy kyllä hankaliakin lajeja, mutta suurin osa on pieniä ja helppohoitoisia. Tetrat, barbit, synnyttävät hammaskarpit ja monniset ovat parvikaloja, joita pitäisi ottaa vähintään 6 yksilöä. Tosin näistä kaikki eivät käy keskenään, koska ne tarvitsevat erilaista vettä. Lisäksi lähes joka akvaariossa, pieniä altaita lukuunottamatta, kannattaisi olla partamonni syömässä levää. Itse suosittelisin ottamaan mahdollisesti myös jonkin pienen kirjoahvenen, kuten timantti- tai ruostekirjoahvenen mikäli allas on tarpeeksi tilava ja muu kalasto on niille sopiva. Kirjoahvenet kun ovat hyvin reviiritietoisia kaloja ja siksi voivat terrorisoida akvaarion muita asukkeja. Toisaalta hyvässä hoidossa ne usein kutevat ja kasvattavat poikasiaan tunnollisesti. Myös rihmakalat sopivat hyvin aloittelijallekin, kunhan allas on tilava.
Kaikkia kaloja ei ole pakko hankkia kerralla vaan alussa voi ottaa vain puolet kaloista esim. pohjakalat ensin ja myöhemmin tetrat ja barbit. Tämä oikeastaan vain siksi että tulisi mietittyä kalojen yhteensopivuus ja omat mieltymykset kunnolla. Usein halutaan vain nopeasti kaloja altaaseen, eikä ajtella kuinka hyvin ne tulevat toimeen.
Kalojen laji ja koko määräytyvät akvaarion koon mukaan. On olemassa muutamia nyrkkisääntöjä, joita kannattaa noudattaa jos haluaa välttää ylikansoituksen ja sen tuomat ongelmat, kuten kalakuolemat. Kalan pituuden tulisi olla korkeintaan yksi kymmenes osa altaan tilavuudesta, eli ei yli 10 cm pituisia kaloja 100 litraiseen altaaseen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että 25 cm mittaiseksi kasvava kultakala vaatii vähintään 250 litraisen akvaarion. Kultakala, jonka liian moni ottaa ensimmäiseen akvaarioonsa, sotkee kuitenkin hyvin paljon ja on lisäksi parvikala. Siksi se tarvitsee todellisuudessa suuremman altaan (500 l). Lisäksi kalojen yhteen laskettu pituus ei saisi olla suurempi, kun mitä akvaarion koko on litroina. Nämä ovat suosituksia, joita ei pitäisi ylittää, vaikka lainmukaiset kalojen minimiolot ovatkin vielä ahtaammat.
Sopivan kalojen määrän näkee myös nitraattia mittaamalla, eli nitraatin määrä ei saisi nousta ennen veden vaihtoa yli 30 mg/l. Voi kuullostaa pieneltä, eikä sitä edes huomaa kalojen käyttäytymisesta vaan se pitää mitata. Yli 50 mg/l pitoisuudet alkava jo näkyä kasvien huonona kasvuna ja levien riehaantumisena. Erityisesti punalevät ja tupsulevät kasvavat tällaisissa ravinteikkaissa vesissä. Viherlevä taas on aivan normaalia ja oikeastaan vain merkki hyvistä akvaario-oloista. Nitraatin määrää voi laskea lisäämällä vedenvaihtoja, mutta ei ole kovin järkevää vaihtaa vettä lähes päivittäin pitääkseen akvaarion kunnossa, vaan siinä vaiheessa kannattaa joko luopua osasta kaloista tai hankkia suurempi allas. Tiedän kokemuksesta millaiseksi ongelmaksi vedenvaihdot muodostuvat ylikansoitetussa akvaariossa, joten sitä kannattaa välttää.
Kun akvaario on otettu käyttöön ja kalat hankittu, on aloitettava sen hoitaminen. Hoito tapahtuu päivittäin, viikoittain ja kuukausittain, riippuen huollettavista asioista. Eli ruokinta, vesiarvojen mittaus, vedenvaihdot, suodattimen pesu jne. Siitä enemmän tuolla huolto-osiossa